Siirin pentuajat

Moi! Vähän aikaa sitten toivottiin postausta Siiristä pentuna. No, viime toukokuussa kirjoitin postauksen, missä oli kuvia Siiristä pienenä. Tästä pääset siihen postaukseen. Nyt kuitenkin ajattelin tehdä tällaisen postauksen, missä kerron minkälainen Siiri oli pentuna, ja kaikkea muuta Siirin pentuajoista.

HUOM! Postauksen kaikki kuvat on otettu puhelimella, ja olivat edellisessä pentu postauksessa!

Siirihän tuli meille nelikuukautisena. Paikka, josta Siiri haettiin, ei ollut Siirin ensimmäinen koti. Vaan toinen. Henkilö, jolta Siiri haettiin, Oli vissiinkin pelastanut Siirin ja Siirin siskon Sennin. Ei toivottuja pentuja siis olivat. Paikassa, missä Siiri siskonsa kanssa asusteli, oli myös paljon muita koiria. Siellä oli nimittäin kenneli. Jos oikein muistan, taidettiin siellä kasvattaa Amerikan bulldoggeja. Kun huomasin ilmoituksen Siiristä koiratori.comissa, äitini laittoi sinne sähköpostia. Sieltä sitten vastattiinkin, että pentu on vielä vapaana, ja sitä voi tulla katsomaan. No, seuraavana päivänä me olimmekin jo autossa menossa katsomaan Siiriä. Ajomatka oli onneksi vain pari tuntia suuntaansa, niin pystyimme hyvin käydä katsomassa. Miua jännitti ihan hirmuisesti, kun paikalle päästii. Onneksi henkilö joka meille Sirin myi, oli todella mukava. Tältä Siiri näytti silloin:

Eli siis todella pieni ja lutunen<3

Siitä meni sitten n.viikko eteenpäin, täytin kymmenen ja parin päivänä päästä Iskä toi Siirin kotiin samalla, kun tuli Helsingistä.

Ensimmäisenä iltana, kun Siiri oli talossa, olin aivan täpinöissäni. Mitä muuta 10-vuotiaalta tytöltä voi odottaa, kun on juuri saanut oman koiran? Kävelytin vain hiljakselleen sitä meidän pihassa varmaan tunnin. Välillä vaan istuskeltiin paikallaan, ja kohta mentiin taas vähän eteenpäin.

Siirihän oli jo opetettu sisäsiistiksi, kun se tuli meille, mutta ei siltä tuntunut parin päivän ajan. Tiesin kuitenkin jo silloinkin, että kyllä se siitä, sehän on juuri tullut johonkin ihan vieraaseen paikkaan. 'Ja kyllähän siitä sisäsiisti muutaman päivän aikana tuli.

Pari ensimmäistä yötä olivat ihan hirveitä. En ollut ajatellut niitä sellaisiksi. Siiri ei meinannut asettua paikalleen, ja halusi ulos keskellä yötä. Meillähän oli Siirille jo siinä vaiheessa tarha, joten pystyin viemään sen sinne yöllä. Ja onneksi yölläkin oli valoisaa, koska oli kesä. Parin yön jälkeen päätimme, että Siiri nukkuisi tästä lähin koko yön aina tarhassa kesän ajan. Ja se toimi.

 

Ensimmäisellä viikolla miua jännitti kaikkein eniten se, miten Siiri suhtautuu vieraisiin. Viikonloppuna oli nimittäin miun ja pikkuveljen synttäri juhlat, ja vieraita olisi tulossa. Mutta turhaan jännitin. Siiri vain pyyhälsi vieraalta vieraan luo, ja sanoi katseellaan: "Rapsuta, rapsuta!". Oli siis vain iloinen.

 

 

Sisällä Siiri käyttäytyi hyvin, ainakin yleensä. Saattoi vain makoilla matolla, tai leikkiä miun kanssa. Mutta ulkona, se teki pahuuksia useammin.

 

Pienenä Siiri nimittäin tykkäsi kaivella kukkapenkkejä. Onneksi ei enää. Silloin Siiri ei saanut olla vapaana, joten oli helpompi olla päästämättä sitä kukkien luo. Myös muita pahuuksia Siiri teki, esim söi kenkiä aina kun silmä vältti. Mutta niitä ongelmia ei enää ole.

 

 

Pentuna Siiri oli myös niin arka, ettei aluksi uskaltanut kävellä meidän mäkeä ylös, olisi halunnut jäädä pihalle. Mutta peri kertaa kun Siirin kannoin mäellä(ja kyllä, Siiri oli painava!) se käveli ihan hyvin. Pitkiä lenkkejähän me emme tehneet, koska Siiri oli niin pieni. Mutta silloinkun kävimme vähän kävelemässä, ja auto tuli vastaan, Siiri hyppäsi ojaan. Nykyisin Siiri ei välitä autoista mitään lenkillä, mutta jos esim. rekka tai traktori menee ohi, on Siiri varuillaan. Ja yksi asia, mistä olen ollut koko ajan ylpeä Siirissä, on se, että Siiri on aina kävellyt lenkillä reunaa pitkin!

 

Tässä kuvassa on Siirillä päällä ihan uudet valjaat!

Myös miehiä Siiri pelkäsi, eikä esimerkiksi tykännyt meidän Iskästä. Mutta sekin pelko on poissa. Nykyisin Siiri ei miehiä pelkää! Ja lapsiin on Siiri erityisesti kiintynyt. Henkilö, jolta me Siiri haettiinkin. Kertoi meille että hänen vuoden ikäinen tyttärensä oli kantanut Siiriä eläinlääkärissä, eikä Siiri ollut välittänyt mitään! Ja vuoden ikäinen ei ehkä vielä osaa pitää koiran pentua ihan oikein sylissä, ja vielä vähän tuommoista "isompaa"! Ja ainakun joku pieni ihminen tulee Siiriä rapsuttamaan, on Siiri aivan innoissaan. Eikä tietenkään välitä, vaikka pienellä saattaisikin olla vähän kovakouraiset otteet. Ainut vaan on, että Siiri innostuu niin helposti, että on pakko aina pitää kiinni kun pieniä kylässä!

Toivottavasti piditte tällaisesta postauksesta! Siitä tulikin mieleeni, oletteko huomanneet postauksien alapuolella jotain? Lisäsin nimittäin sinne sellaiset "napit" Tykkäsin:) & En tykännyt:( . Olisi tosi kiva, jos painaisitte toista nappia aina sen jälkeen, kun olette lukeneet postauksen, niin tiedän, tykkäättekö postauksesta!

t. Vilma Ada