perjantai 30. lokakuuta 2015

Kysy!

Moi! Päätettiin Siirin kanssa yhteistuumin taas pitkästä aikaa laittaa pystyyn kysymyspostaus, joten kysymyksiänne kaivattaisiin! Kysymykset saavat liittyä mihin vain, minuun, Siiriin, ratsastukseen jne. Kaikkein henkilökohtaisimpiin kysymyksiin en tietenkään vastaa. Kysymyksiin vastailen sitten kun niitä on tarpeeksi!

Nyt siis kommenttiboksi täyteen kysymyksiä!


tiistai 20. lokakuuta 2015

Kohtaus

Tiistai, 15.9.2015 Noin, klo. 4 aamuyöstä. 

Heräsin siihen, kun Siiri liikehti omituisesti. Heittelehti puolelta toiselle painollaan. Ensimmäinen ajatus oli, että Siirin jalka on jäänyt sängyn ja seinän väliin, ja se yrittää saada sitä pois, mutta ei. Siiri ei ollut missään jumissa.

Välillä Siiri istui, välillä taas seisoi. Mutta liike oli sama, tasapaino heittelehti puolelta toiselle. Jälkeenpäin ajateltuna Siiri oli myös hyvin poissaoleva. En osannut muuta kuin istua ja katsoa, kun koira hytkyi puolelta toiselle. Kun tätä oli vähän aikaa jatkunut, Siiri lähti ja hyppäsi alas sängyltä, ei saanut vauhtiaan pysäytettyä, meni päin seinää ja kaatui kyljelleen. Kun Siiri nousi takaisin seisomaan, nostin minä sen takaisin sängylleni. Sitten alkoi hirmuinen läähätys ja kuolan eritys. 

Tässä vaiheessa, kun Siiri makasi aitassa sängylläni, läähätti ja kuolasi aivan järjettömästi, otin puhelimen käteeni ja soitin äidilleni sisälle. Kun piti sanoa se ääneen, ettei Siirillä ollut kaikki oikei, purkahdin itkuun. Äitini ja isäni siis kiiruhtivat aittaan luoksemme. Siirin läähätys ja kuolan eritys vain jatkui, me tarjottiin Siirille vettä, ja laitettiin aitan eteen ulos kiinni. Siinä se sitten aitan terassilla nukkui loppuöyn.


Mietin pitkään, kirjoitanko tästä kohtauksesta mitään tänne blogiin, mutta ajattelin nyt kuitenkin, että tämän blogin päätähtihän on Siiri niin kyllä minä tästäkin tänne kirjoitan.

Jo yöllä kohtauksen jälken äidilleni tuli mieleen epilepsia kohtaus, kun kerroin minkälainen kohtaus oli ollut. Seuraavana päivänä googlettelinkin kaikkea mahdollista koirien epilepsiasta, ja facebookin koiraryhmässäkin kyselin, ja vastauksia tuli että epilepsia kohtaukselta vaikuttaa. Myös eläinlääkäri sanoi sen kuulostavan epilepsia kohtaukselta. Mutta varmaa tietoahan ei ole, kun minä olen ainoa kuka kohtauksen on nähnyt, enkä todellakaan ole eläinlääkäri. Tämä kohtaus kuitenkin saattaa hyvinkin jäädä ainoaksi, jolloin mitään ongelmaa ei ole. Jos kuitenkin kohtaus uusiutuu, sain vinkkejä, että kannattaa kuvata kohtaus videolle, jonka voi sitten näyttää eläinlääkärille. Kohtauksen aikanahan ei mitään ole tehtävissä, pitää vain koiran antaa olla ja tietenkin katsoa, ettei se satuta itseään mihinkään.


Itsehän itkin pitkään yöllä, ihan vain säikähdyksestä. Valitettavasti tietenkin vähän tämän kohtauksen jälkeen koulussa alettiin terveystiedossa käsitellä epilepsiaa yms. joka toi aina mieleeni kohtauksen, eikä kaukana se itku silloinkaan ollut. Nyt kohtauksesta on kulunut yli kuukausi, eikä Siirille ole tullut mitään. Tuona tiistaina kun kohtaus oli, oli Siiri väsyneempi mitä yleensä, mutta se oli odotettavissakin. Tällä hetkellä koko kohtaus tuntuu aivan pahalta painajaiselta, mutta valitettavasti tiedän ettei se sitä ollut. Nyt kuitenkin toivotaan, että tuo kohtaus jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi!



torstai 15. lokakuuta 2015

Kuvapostaus- Syksy

Koneella oli vähän aikaa sitten otettuja syksyisiä kuvia, jotka ehdottomasti halusin tänne blogin puolelle. Koska mitään erityistä sanottavaa kuvista ei miulla ole, tehdään tästä kuvapostaus, ja kertokaa toki, mikä oli lempparikuvanne!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ratsastusta Sónatalla

Kävin taas keskiviikkona vaihteeksi (:D) Sohvilla, ja tietenkin iltapäivään kuului Sónatalla ratsastus. Keskiviikkona vuorossa oli esteitä "kentällä" (eli siis pellolle ämpärit kentän rajoiks ja siihen sit esteitä!). Sohvi meni ensin alkuverryttelyt jonka jälkeen hyppi vähän aikaa, jonka jälkeen miä loikkasin kyytiin, hyppäsin muutamat esteet, ja menin loppuverryttelyt. Sohvin ratsastaessa miä tietty valokuvasin, ja tällä kertaa miulla oli myös apuri...
 Mahdattekohan arvata keiden varjot kuvassa on? No miun ja Missen! Misse päätti siis tulla auttamaan miua kameran käytössä ja päätti seisoskella harteillani, pyöriä siinä ympyrää ja puskea joko miun poskea tai sitten kameraa. Siinä se aika pitkään oleskeli, ja näpsittiin kuvia Sohvista ja Sónasta. Kiitokset vaan Misselle avustuksesta.
 Miä tosiaankin ratsastin sotten Sohvin jälkeen, ja siinä sitten menin ensin vähän käyntiä, sitten ravia, taisimpa hypätä yhden esteenkin siinä välissä ja sitten vähän laukkaa. Sitten vielä muutamat esteet ravissa ja yksi este laukassa. Ja hyvin meni! Siihen viimeiseen hyvin laukassa menneeseen esteeseen olikin hyvä lopettaa ja käydä vielä loppukäynneillä pellolla. Kaikin puolin onnistunut ratsastuskerta!

Heh, ei sitä tajuakaan ratsastaessa omia ilmeitään, kun on niin keskittyneenä!


Ihan kuin miä ratsastaisin silmät kiinni!




Vahingossa miä olin niin tyhmä, että kuvia poistaessani poistin kaikki muut hyppykuvat, ainoastaan tämä yksi jäi jäljelle...







Ratsastuksen jälkeen Sohvi kävi päästämässä Eemelinkin pellolle Sónan luokse!