tiistai 28. lokakuuta 2014

Siirin lempipuuha


Tässä yksi päivä otin kameran mukaan ulos, kun lähdin touhuilemaan sinne Siirin kanssa. Siinä sitten pikkuveljen kanssa vesisaavista otettiin jäätä, sillä Siiri pitää jäästä tosi paljon. Kyllä, jäästä. Se siis "syö" sitä. En ymmärrä, mikä siinä on niin kivaa.

 
Niitä se Siiri siellä aina pureskelee. Onko muiden koirilla tällaisia lempipuuhia?
Voihan se olla, että nuo tuntuvat mukavilta suussa. Syöväthän koirat luitakin! Nuo ovat kylläkin vain vettä kiinteässä muodossa... Ehkä Siiri tykkää kylmästä suussa!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Punkkeja näkyvissä

Miä jo luulin, että punkkeja ei enää ole, mutta eilen ja tänään vielä otin Siiristä punkin pois. Ärsyttävää. Voisivat loppua jo. En nimittäin tykkää niistä yhtään.

Meillähän keväällä ostettiin punkkipanta Siirille, ja hyvin se toimikin tuohon elokuuhun asti, mutta sen jälkeen se ei enää oikein toiminut. Joten leikkasinkin sen pois viime kuussa. Senhän pitäisi kestää miun mielestä 6 kuukautta, mutta ei se meillä niin pitkään vaikuttanut.

Ja jos miulta kysyttäisiin, kumpaa suosittelisin, punkkipantaa vai sitten sellaisia "nesteitä" mitä laitetaan koiran iholle, niin suosittelisin kyllä pantaa.

Ensimmäisenä kesänä kun Siiri meillä oli, laitettiin sellaista nestettä Siirin niskaan, mutta toista kertaa ei olla laitettu, eikä kyllä laitetakkaan. Syyt siihen, että käytetään pantaa, ovat ensinnäkin se, että Siiri on sen verran iso koira, että niitä nesteitä joutuisi laittamaan kaksi. Toinen syy on se, että niitä joutuu pistämään kuukauden välein, ainakin ne, joita me laitettiin ensimmäisenä kesänä. Ja kolmas syy on se, että ne eivät meillä toimineet.

Mutta en sano, että joillakin eivät voisi toimia nuo "nesteet" tai mitkä ovatkaan. Meillä vain toimii paremmin panta.

Keväällä vain ostetaan panta, ja laitetaan Siirin kaulaan, jossa se saa olla koko kesän. Ja meillä se on vähentänyt punkkeja. Joten tulevina kesinäkin ostamme punkkipannan.

Mutta nyt seuraa kysymys teille: Käytättekö te koirallanne jotain punkin estoa? Jos kyllä, niin mitä?

Miusta muuten tuntuu, että blogeissani on nyt jonkinlainen ongelma, sillä veikkaan, että kommentit eivät tule läpi. Mutta jos näin on, toivottavasti asia korjaantuu pian, koska ne kommentit ovat niin ihania! Mutta katsellaan, miten käy:)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Viikonloppu #2

Moikka ja anteeksi, kun en eilen pystynytkään tulemaan kirjoittamaan teille. Äidilläni oli nimittäin kone mukana koko päivän. Mutta nyt siis kuvia koirista muualla kuin koirapuistossa!

 Siirillä on lupa olla mummolassa sohvalla, ja siinähän se viikonloppuna makoilikin, kun aurinko paistoi mukavasti juuri siihen kohtaan.


 Lauantai iltana käytiin sillalla kuvailemassa auringon laskua. Sillalla mentiin hissillä. Siinä olikin Siirillä kokemus, kun mentiin hissillä ylös ja vielä takaisin alas! Mutta olen kyllä tosi ylpeä Siiristä, meni nimittäin tosi reippaasti hississä, vaikka yleensä on tosi arka uusissa tilanteissa!
Sillalla Siiri ihmettelee ohi kulkevia autoja

Iloinen koira!
Siiri siis tosiaankin tykkää olla mummolassa. Ja mielellään kaikki sen aina sinne ottaakin! Ainoa ongelma on se, että oven täytyy olla aina lukossa, kun Siiri tunnetusti osaa avata ovet... Toisen oven kun avaa, pääseekin suoraan koirien tarhaan, mutta etuoven kun avaa, joutuu suoraan etupihalle... Ja ei, ei ole maaseutua, mutta onneksi ei kaupunkiakaan. Muutaman kerran Siiri on pihalle päässyt, mutta onneksi pyyhältänyt vain naapurin pihalle, toisia koiria kahtomaan, josta se on ollut helppo napata kiinni. Tällä kertaa Siiri ei onneksi karannut kertaakaan!

t. Vilma Ada

maanantai 20. lokakuuta 2014

Viikonloppu #1

Moikka! Viikonlopun vietimmekin Mummolassa! Ja Siiri oli tietysti mukana. Ja kyllähän sitä koirapuistossakin käytiin. Lauantaina oli kamera ja Sirukin mukana, mutta sunnuntaina satoi vettä, niin tuli ihan pikainen käynti vain. Mutta sitten kuvia koira puistosta:


























Vauhtia siis riitti näillä koirilla! Ja jos joku ihmettelee, Siru on siis miun mummin ja papan koira, ja rodultaan Suomen ajokoira.

Kuten varmasti joistakin kuvista huomaa, oli maa ihan kohmeessa vielä, kun mentiin tuonne. Silti tuli kivoja kuvia:) Ja kamera todellakin joutui koetukselle, kun yritti kuvata kahta koiraa, mitkä juoksevat päättömästi!

Tästä reissusta tulee siis toinenkin osa, jossa kerron sitten kaikki muut viikonlopun kuulumiset, tähän postaukseen kun tuli näin paljon kuvia! Mutta huomenna varmaankin sitten lisää kuvia ja kuulumisia viikonlopulta!

t. Vilma Ada