Muru

PENTU- JA SÖPÖYSVAROITUS!

Moikka! Huomioittehan yllä olevan varoituksen? Tämän postauksen jälkeen voi tulla pentukuume!

Täytyy heti ensimmäiseksi sanoa, ei, en ole itse hankkinut koiranpentua, mutta pappani on. Muistatte varmaan Sirun jostain aikaisemmista postauksista? Siru reppana alkaa olla jo niin vanha, että oli uuden pennun aika astua taloon, ja Sirun päästä pikku hiljaa eläkkeelle. Siru on siis ollut pappani metsästyskoira, ja nyt tämän pentu tulee uudeksi metsästyskoiraksi papalle, kunhan se vielä hieman kasvaa.

Tosiaankin, tässä on Muru, oikealta nimeltään Matami Mimmi ja rodultaan suomenajokoira. Aluksi nimeksi piti tulla Muru, sillä miun ja Pappani mielestä se kuulosti aivan joltain pieneltä seurakoiralta, mutta koska Muru oli lähimpänä Matami Mimmiä (Mimmiä kun ei nimeksi haluttu, koiran nimessä on hyvä olla r tai s- kirjain) tuli nimeksi Muru. Kävimme katsomassa Murua viime viikon sunnuntaina, jolloin Muru oli vain yhdeksän viikon ikäinen! Ja voitte vain kuvitella, miten ihania pennut ovat siinä iässä? Niin hauskan näköistä oli, kun Muru juoksenteli pitkin ja poikin taloa, ja yht´äkkiä vain heittäytyi maahan makaamaan, kun ei enää jaksanutkaan... Pienet pennut kun eivät jaksa paljoa, vaikka toiselta se meno näyttäisikin!

Nyt varmaan mietitte, oliko meillä Siiri mukana ja miten ne tulivat toimeen keskenään? No, tottakaihan meillä oli Siiri mukana, mummolaan kun mentiin. Aluksi hieman jännitettiin, mitä Siiri tuumaisi niin pienestä pennusta (paljoa kun se ei ole niitä nähnyt) mutta kaikki meni tosi hyvin ♥. Siellä ne iloisesti juoksenteli yhdessä, minkä sisällä pystyivät. Paras yhteinen leikki oli, kun Muru juoksi ympäri taloa (mummolassa pääsee sisällä kiertämään ympyrän, eteisestä keittiöön, keittiostä olkkariin ja olkkarista takaisin eteiseen) hirmuista vauhtia, ja Siiri sipsutti nätisti perässä, paljon hitaammin kuin Muru, ja näin Muru oli aina ehkä puolitoista kierrosta edellä! Kyllä ne pari kertaa yhdessä ulkonakin kävivät, tarhassa. Siiri oli heti valmis leikkimään, ja heittelikin tassuaan Murun päälle leikkiin haastaen. En malta odottaa sitä, kun seuraavan kerran varmaan viimeistään muutaman viikon päästä mennään, ja lähdetään Siirin ja Murun kanssa läheiseen koirapuistoon, niin koirat pääsevät kunnolla juoksemaan! Siiri kun tahtoo olla hieman iso juoksentelemaan sisätiloissa... Nyt kuitenkin päästään näihin kuvin! Montaa hyvää kuvaa ei Murusta tullut, niin paljon oli pennulla vauhtia ja sisällä huono valotus, mutta kylä siellä nyt muutama ihan hyväkin tuli, sekä paljon heilahtaneita, mutta ihania!

Siiri suostui lahjoittamaan oman sammakko pehmolelunsa Murulle, ja Muru leikkikin sillä heti paljon enemmän kuin Siiri koko elämänsä aikana!

Näin sitä haluttaisiin leikkiä...

♥

Välillä hieman levättiin...♥

Oletteko huomanneet, että Siiri tunkee nenänsä joka kuvaan?

Tämäkin violetti lelu on Siirin entinen, ja siitäkin Muru tykkäsi oikein kovasti!

Nämä kolme seuraavaa kuvaa eivät ole laadultaan ollenkaan hyviä, mutta pakko oli laittaa tähänkin postaukseen, sillä saimme kaikki kolme koiraa samaan kuvaan!

Kolmen kopla ♥

♥

No, miten on, tuliko jollekin pentukuume näitä kuvia katsellessa?

Ps. Luulen, että tulette näkemään Murua jatkossakin täällä blogissa! On se vaan niin söpö ♥

#throwback Syksy

Moikka! Instagramiin jaetaan aina välillä vanhoja kuvia hastagilla #throwback, ja nyt ajattelin toteuttaa tämä näin blogipostauksen muodossa! Ajattelin näin syksyn vuoksi laittaa postauksen aiheeksi viime syksyiset/ sitä edelliset syksyiset kuvat. Jos haluatte, niin voin rueta toteuttamaan näitä useamminkin? Mutta nyt annetaan kuvien puhua! Varmasti suurin osa kuvista on näkynyt n. vuosi sitten täällä blogissa, joten kertokaa jos muistatte jonkin näistä. Tarkoitus olisi tänäkin vuonna jonkunlaisia syksyposeeraus kuvia ottaa, joten jos teillä on joitakin erittäin hyviä ehdotuksia niin niitä otetaan mielellään vastaan!

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?

PS. Musitakaa seurata instagramissa @villimeininki

Alku syksyn kuulumiset

Moikka! Tän postauksen aiheena piti olla Siirin agility, mutta aihe hieman muuttuikin! Kasasin siis Siirille yksi päivä parit esteet tuohon pihanurmelle, ja hain vielä kamerankin että saisin kuvia tänne. Mutta mitä tekee Siiri. Menee pari kertaa putken läpi, jonka jälkeen juoksee ojan toiselle puolell vain istumaan ja katsomaan. No äitin kanssa saatiin se suotuteltua vielä pihan puolella, mutta kun yritin sitä hypyttää, juoksi se aina vain esteen ohi... Kerran se hyppäsi! Mutta siitäkään en kuvaa kerennyt saamaan:D Sitten se juoksikin jo luuta syömään... Joten se agilitykerta oli siinä.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun Siiri saa olla pihalla vapaana. Mutta mitä tekee koira päivät pitkät, no nukkuu pihalla. Ei vaan, on se välillä käynyt meidän kanssamme metsässä kävelemässä, ja välillä itsenäisestekin lähimetsässä hieman haistelemassa. Elämä on kuitenkin siis helpottunut, kun ei aina tarvitse olla viemässä Siiriä narun päähän kun se haluaa ulos! Tarhaahan Siirillä ei siis ole vieläkään. Niin ja nyt kun Siiri on taas vapaana ja omenapuista on tippunut omenoita, löytyy omenoita pitkin pihoja, kun ne on Siirin mielestä kaikkein parhaimpia leluja!

Tuossahan ne Siirin kuulumiset olivatkin... Eli ei niitä siis paljon ollut. Yritän saada teille nyt syksyn tullen paljon enemmän ja parempaa materiaalia tänne blogiin, kun tämäkin postaus oli tälläinen hyvin sekava selitys postaus. Ensi viikolla on kylläkin tulossa mielenkiintoista postausta liittyen Vilkkaisiin sorkkiin, joten olkaahan kuulolla!

Kolilla 2.-4.9

Perjantai 2.9.2016

Koulun jälkeen pakkasimme itsemme, koiran sekä kaikki meidän tavaramme autoon ja lähdimme matkaan noin kello kolme. Kaikkein eniten Siirin kanssa pelotti yli kolmen tunnin automatka, Siiri kun ei tunnetusti pidä edes puolen tunnin automatkoista. Matka meni kuitenkin tosi hyvin, kerran pysähdyttiin jotta Siiri sai hieman jaloitella ja tehdä tarpeensa, mutta muuten mentiin hienosti koko matka. Siiri jopa välillä ihan makoili omassa häkissään, mitä se ei yleensä automatkoilla tee! Perille päästiin siis joskus puoli kahdeksan maissa, jolloin Siiri oli jo hyvin väsynyt matkustamisesta. Matkamme tarkoituksena oli siis juhlia Mummini synttäreitä yhdessä sukulaisten kanssa, ja jo perjantai-iltana kokoonnuimme Vanhan koulun majatalon (paikan, jossa yövyimme Kolilla) saliin nostamaan Mummille maljat ja syömään kakkua. Siiri pääsi tietysti mukaan saliin, yksinkään kun en sitä uskaltanut jättää, mutta niin ihanasti se nukkui siellä koko illan pöydän alla, eikä ollut mitään ongelmia ♥. Yhdentoista maissa me päätettiin mennä nukkumaan, ja myös koko yön Neiti nukkui tosi hyvin!

Lauantai 3.9.2016

Lauantai aamuna heräiltiin ihan rauhassa, syötiin, valmistauduttiin päivään ja käytettiin Siiri ulkona. Jo aamupäivästä me kuitenkin pakattiin koko suku ja koira autoihin ja suunnattiin Kolin kansallispuistoon ulkoilemaan. Ensiksi täytyi kuitenkin mennä hieman ylöspäin hissillä, josta koira suoriutui todella mallikkaasti! Hieman myös alkoi ensimmäinen ohjelma numero jännittämään, sillä Mummini oli varannut meille liput "elokuviin" jonne Siiri myös tuli mukaan... Elokuvassa tosiaankin näytettiin video pätkää Kolista, ja koko elokuvan ajan Siiri nukkui jaloissani auditoriossa, ainoastaan kovassa ukkoskohdassa Siiri hieman hätkähti ukkosta, mutta muuten meni tosi hyvin. Elokuvan jälkeen lähdettiin kiipeämään ylöspäin, ja tarkoituksena oli mennä ensiksi Ukko-Kolille, jossa oltaisiin nostettu Mummille jo reissun toiset maljat, mutta koska Kolilla oli juuri silloin menossa Tuntemattoman sotilaan kuvaukset, ei me heti päästykään sinne, vaan vaihdettiin suunnitelmia niin että maljat mentiin nostamaan Akka-Kolille, josta vielä suunnattiin Paha-Kolille katselemaan maisemia. Sen jälkeen päästiin vielä hetkeksi itse Ukko-Kolille, mutta sitten meidät häädettiin pois elokuvan kuvauksien jatkuessa. Maisemat olivat kyllä aivan upeat ihan kaikkialla, ja Siirikin tykkäsi ulkoilusta. Korkeanpaikan kammoakaan ei kyllä tuolla koiralla ole, niin reippaasti se meni kaikkialle... Sekin reissu sujui siis oikein mallikkaasti Siiriltä!

Tämän ulkoilun jälkeen lähdettiin käymään meidän majapaikassamme hieman lepäämässä ja siistiytymässä ennen syömään menoa. Lähdettiin siis iltapäivästä syömään yhdelle "Huolto asemalle" (?) jossa oli ulkopuolella koiraparkki, johon me jätettiin Siiri. Koiraparkki oli siis ihan pieni koiran tarha, johon uskallettiin jättää Siiri syömisen ajaksi, aina välillä kun joku meistä kävi sitä katsomassa. Siellä se siis nökötti meidän syömisen ajan ihan nätisti, ainakin niin luulisin. Syömisen jälkeen suunnattiin takaisin majatalolle. jossa hieman taas levättyämme kokoonnuimme taas saliin tietovisaan ja runokaraokeen, koiran kanssa tietysti. Siinä vaiheessa päivää Siiri oli jo taas niin väsynyt kaikesta päivän aktiiviteeteistä, että tyytyi vain taas nukkumaan pöydän alla, odottaen lähtöä iltapissille ja siitä sitten nukkumaan. Nukkumaan lähdettiinkin jo silloin joskus kymmenen aikoihin.

Kiitokset yhteiskuvista Äidilleni ♥

Rappusia Siiri kulki tosi paljon viikonlopun aikana, ja vieläpä tosi nätisti verrattuna siihen ettei se niitä juurikaan ole kulkenut!

Sunnuntai 4.9.2016

Sunnuntai aamunakin heräiltiin ihan rauhassa ja tehtiin kaikki aamutouhumme, mutta koska sunnuntaille ei ollut enää mitään ohjelmaa luvassa, lähdettiin me jo kymmenen aikoihin kotia päin. Taas mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla, ja kotona oltiin iltapäivällä kahden maissa. Siinä menikin sitten koko loppu päivä levätessä!

Tähän loppuun täytyy kyllä sanoa, että miä oon ihan älyttömän ylpeä tuosta miun hurtasta♥ En ois voinu ikinä uskoa, että koko reissu menee noin hyvin kun se meni, ja Mumminikin sanoi että Siiri saa toistekkin lähteä mukaan reissuun!

Oletteko te käyneet koskaan Kolilla? Tai haluaisitteko käydä?

PS. Instagramista @villimeininki löytyy parit videopätkät sekä kuva, kun oltiin lähdössä!