Kohtaus

Tiistai, 15.9.2015 Noin, klo. 4 aamuyöstä. 

Heräsin siihen, kun Siiri liikehti omituisesti. Heittelehti puolelta toiselle painollaan. Ensimmäinen ajatus oli, että Siirin jalka on jäänyt sängyn ja seinän väliin, ja se yrittää saada sitä pois, mutta ei. Siiri ei ollut missään jumissa.

Välillä Siiri istui, välillä taas seisoi. Mutta liike oli sama, tasapaino heittelehti puolelta toiselle. Jälkeenpäin ajateltuna Siiri oli myös hyvin poissaoleva. En osannut muuta kuin istua ja katsoa, kun koira hytkyi puolelta toiselle. Kun tätä oli vähän aikaa jatkunut, Siiri lähti ja hyppäsi alas sängyltä, ei saanut vauhtiaan pysäytettyä, meni päin seinää ja kaatui kyljelleen. Kun Siiri nousi takaisin seisomaan, nostin minä sen takaisin sängylleni. Sitten alkoi hirmuinen läähätys ja kuolan eritys. 

Tässä vaiheessa, kun Siiri makasi aitassa sängylläni, läähätti ja kuolasi aivan järjettömästi, otin puhelimen käteeni ja soitin äidilleni sisälle. Kun piti sanoa se ääneen, ettei Siirillä ollut kaikki oikei, purkahdin itkuun. Äitini ja isäni siis kiiruhtivat aittaan luoksemme. Siirin läähätys ja kuolan eritys vain jatkui, me tarjottiin Siirille vettä, ja laitettiin aitan eteen ulos kiinni. Siinä se sitten aitan terassilla nukkui loppuöyn.

Mietin pitkään, kirjoitanko tästä kohtauksesta mitään tänne blogiin, mutta ajattelin nyt kuitenkin, että tämän blogin päätähtihän on Siiri niin kyllä minä tästäkin tänne kirjoitan.

Jo yöllä kohtauksen jälken äidilleni tuli mieleen epilepsia kohtaus, kun kerroin minkälainen kohtaus oli ollut. Seuraavana päivänä googlettelinkin kaikkea mahdollista koirien epilepsiasta, ja facebookin koiraryhmässäkin kyselin, ja vastauksia tuli että epilepsia kohtaukselta vaikuttaa. Myös eläinlääkäri sanoi sen kuulostavan epilepsia kohtaukselta. Mutta varmaa tietoahan ei ole, kun minä olen ainoa kuka kohtauksen on nähnyt, enkä todellakaan ole eläinlääkäri. Tämä kohtaus kuitenkin saattaa hyvinkin jäädä ainoaksi, jolloin mitään ongelmaa ei ole. Jos kuitenkin kohtaus uusiutuu, sain vinkkejä, että kannattaa kuvata kohtaus videolle, jonka voi sitten näyttää eläinlääkärille. Kohtauksen aikanahan ei mitään ole tehtävissä, pitää vain koiran antaa olla ja tietenkin katsoa, ettei se satuta itseään mihinkään.

Itsehän itkin pitkään yöllä, ihan vain säikähdyksestä. Valitettavasti tietenkin vähän tämän kohtauksen jälkeen koulussa alettiin terveystiedossa käsitellä epilepsiaa yms. joka toi aina mieleeni kohtauksen, eikä kaukana se itku silloinkaan ollut. Nyt kohtauksesta on kulunut yli kuukausi, eikä Siirille ole tullut mitään. Tuona tiistaina kun kohtaus oli, oli Siiri väsyneempi mitä yleensä, mutta se oli odotettavissakin. Tällä hetkellä koko kohtaus tuntuu aivan pahalta painajaiselta, mutta valitettavasti tiedän ettei se sitä ollut. Nyt kuitenkin toivotaan, että tuo kohtaus jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi!