Moikka! Kyselin teiltä instagramissa (@villimeininki ) kiinnostaisiko teitä hieman perusteellisempi postaus Siirin epilepsiasta, ja ainakin instagramin seuraajat halusivat! Joten tässä tämä nyt tulisi. Saitte myös instagramissa laittaa miulle kysymyksiä liittyen epilepsiaan, ja miä yritän niihin muutamaan kysymykseen nyt parhaani mukaan vastata. Haluan kuitenkin, että muistatte, että vastaan kysymyksiin vain oman kokemuksen sekä lukemani perusteella!
Miten epilepsia vaikuttaa teidän päivittäiseen elämään?
- No, näin aluksi voin sanoa että aika paljon, varsinkin alussa se tuntui siltä. Nyt kaikesta on tullut jo osa normaalia päivärutiinia. Kaikkein eniten meidän päivittäiseen elämään vaikuttavat lääkkeet, joita täytyy Siirille syöttää aamuin illoin. Tämähän vaikuttaa siihen, ettemme enää voi jättää Siiriä yhdeksi yöksi yksin tarhaansa, jonka me olemme ennen voineet tehdä, ulkona kun Siiri hyvin pärjää. Lisäksi olen lukenut, ettei epilepsiaa sairastavaa koiraa saa jättää kahdestaan toisen koiran kanssa, joka tietysti hieman vaikeuttaa meidän useita mummola reissuja, joissa Siiri on tottunut olemaan kahdestaan Sirun kanssa tarhassa. Onneksi kuitenkaan se ei ole päivittäistä!
Miten epilepsiaa hoidetaan, ja millainen "sairaus" se tarkalleen ottaen on?
-Epilepsiaahan hoidetaan lääkkeillä, jotka ovat hyvin vahvoja. Ilmeisestikin niistä voisi sanoa, että ne ovat huumeita? Siiri saa siis lääkkeet aamulla ja illalla, aamulla kokonaisen ja illalla puolikkaan. Ja koska lääkkeet ovat hyvin vahvoja, on todella tarkkaa ettei niitä vain anneta missään nimessä liikaa! Sen takia me ostettiin apteekista dosetti eläinlääkärin suosituksesta, jonka avulla pysytään aina perillä, onko Siiri saanut lääkkeen vai ei. Lisäksi meillä täytyy aina olla varmuuden vuoksi kohtauslääke, jos jostain syytä lääkkeet eivät tehoakaan. Kohtauslääke annetaan siis siinä tapauksessa koiran peräsuoleen, jos koira lääkkeistä huolimatta kohtauksen saa. Tietenkin toivotaan, ettei koskaan tuota kohtauslääkettä jouduta käyttämään. Kohtauksen tullessa siis koiralle annetaan kohtauslääke, sekä soitetaan eläinlääkärille.
Epilepsia eli kaatumatauti. Tuo kaatumatauti kuvastaa ainakin hyvin Siirin kohtauksia. Löysin kuitenkin tällaisen tekstin pätkän elainlaakariin.fi sivustolta: Koiran epilepsia aiheutuu aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä. Epilepsiakohtauksen laatu riippuu sähköpurkauksen paikasta koiran aivoissa. Paikallisessa epilepsiakohtauksessa vain jokin osa koiran ruumiista kouristelee. Paikallinen kohtaus voi myös levitä yleistyneeksi, jolloin koira menettää tajuntansa ja kouristelee.
Jos teitä kiinnostaa lukea lisää koiran epilepsiasta. niin
tästä pääset kyseiselle sivustolle.
Miten Siiri suhtautuu kohtauksiin? Ja milloin Siirillä on ollut pahin kohtaus? Millainen se oli?
-En oikein osaa sanoa, miten Siiri suhtautuu kohtauksiin, sillä kohtauksessahan se "kouristelee" ja kaatuilee. En ole myöskään ottanut selvää siitä, muistaako koira jälkeenpäin saaneensa kohtauksen? Tähän kysymykseen en siis oikein osaa vastata.
Siirihän on saanut elämänsä aikana kaksi kohtausta, tai ainakin kaksi on nähty. Mahdollistahan on, että se on voinut saada kohtauksen yksinollessaan, jolloin me emme siitä tietenkään tiedä! Siirihän oli jo melkein 4- vuotias, kun sai ensimmäisen kohtauksena, ja yleensä koira kuitenkin saa ensimmäisen kohtauksensa nuorempana, 1-2 vuotiaana. Ollaankin äitini kanssa pohdittu sitä, olisiko mahdollista, että Siiri olisi saanut jo joskus aikaisemmin yksin ollessaan epilepsia kohtauksen. Mutta tosiaankin en osaa tähän toiseenkaan kysymykseen vastata, sillä itse näin vain ensimmäisen kohtauksen, ja isäni toisen. En siis osaa sanoa, kumpi niistä olisi ollut pahempi. Ainakin hyvin saman tyylisiä ne olivat, ainakin molempien meidän kertomuksien perusteella.
Ja siitä päästäänkin tähän kolmanteen kysymykseen hyvin. Kirjoitin viime syksynä
tämän postauksen, jossa kerroin aika tarkasti Siirin ensimmäisestä kohtauksesta, joka tapahtui siis viime syksynä. Kun luen tuota viime syksynä kirjoittamaani postausta, pitää ihan itkua pidätellä. Vaikka nyt kaikki on hyvin, ja tiedetään, mikä Siirillä on, palaa tuo yö hyvin elävästi mieleeni, kun Vilma 14 vuotta herää keskellä yötä Siirin omituiseen liikehdintään, eikä tiedä mikä koiralla on. Mitä tapahtuu seuraavaksi, loppuuko se, tai kestääkö se kuinka kauan. Tietämättömyys oli ihan hirveää!
Onko koirien epilepsia hankalasti havaittava ja miten kohtaukset ilmenevät?
- Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että koirien epilepsia ei ole hankalasti havaittava. Heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen yöllä äitini sanoi sen kuulostavan epilepsia kohtaukselta,ja kun pari päivää myöhemmin kaverini kysyi heidän tutulta eläinlääkäriltä sitä, kuulosti se hänenkin mielestä epilepsialta. Kuitenkaan ei yhden kohtauksen jälkeen voitu tehdä mitään, sillä se saattoi olla vain yksittäinen kohtaus. Kun kuitenkin keväällä Siiri sai toisenkin kohtauksen, ja soitettiin eläinlääkärille ja kerrottiin kohtauksista, ja samantien meidät kutsuttiin verikokeisiin, ja samalla kertaa kun verikokeetkin otettiin, saatiin jo lääkkeiden resepti käteen. Verikokeet otettiin ilmeisesti vain varmistaakseen, että kaikki Siirin arvot on OK, ja se voi syödä määrättyjä lääkkeitä. Eli eläinlääkäri siis totesi sen olevan epilepsia ihan vain meidän kertomuksien perusteella.
Kohtauksethan ilmenevät kaikille koirilla yksilöllisesti (tai ainakin niin olen ymmärtänyt?) mutta kohtauksessa yleisintä taitaa olla kouristeleminen. Siirillähän kävi niin, että tasapaino petti oikeastaan kokonaan, ja se oikeastikin kaatuili puolelta toiselle. Haluan vielä mainita sen, että kun koira saa kohtauksen, ei missään nimessä pidä mennä sitä koiraa silittelemään tai pitämään paikoillaan, sillä se saattaa kohtauksen aiheuttamana vaikka puraista, oli se kuinka kiltti tahansa! Parasta olisikin, että kohtauksen saadessa katsot, ettei koira voi satuttaa itseään mihinkään.
Jos teitä jäi jokin asia vielä mietityttämään, vastaan mieluusti kommenteissa! Olen kuitenkin puhunut jo kolmessa eri postauksessa enne tätä Siirin epilepsiasta, ja ne postauksen löytyvät
tästä,
tästä ja
tästä!
