keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Muru

PENTU- JA SÖPÖYSVAROITUS!

Moikka! Huomioittehan yllä olevan varoituksen? Tämän postauksen jälkeen voi tulla pentukuume!

Täytyy heti ensimmäiseksi sanoa, ei, en ole itse hankkinut koiranpentua, mutta pappani on. Muistatte varmaan Sirun jostain aikaisemmista postauksista? Siru reppana alkaa olla jo niin vanha, että oli uuden pennun aika astua taloon, ja Sirun päästä pikku hiljaa eläkkeelle. Siru on siis ollut pappani metsästyskoira, ja nyt tämän pentu tulee uudeksi metsästyskoiraksi papalle, kunhan se vielä hieman kasvaa.

Tosiaankin, tässä on Muru, oikealta nimeltään Matami Mimmi ja rodultaan suomenajokoira. Aluksi nimeksi piti tulla Muru, sillä miun ja Pappani mielestä se kuulosti aivan joltain pieneltä seurakoiralta, mutta koska Muru oli lähimpänä Matami Mimmiä (Mimmiä kun ei nimeksi haluttu, koiran nimessä on hyvä olla r tai s- kirjain) tuli nimeksi Muru. Kävimme katsomassa Murua viime viikon sunnuntaina, jolloin Muru oli vain yhdeksän viikon ikäinen! Ja voitte vain kuvitella, miten ihania pennut ovat siinä iässä? Niin hauskan näköistä oli, kun Muru juoksenteli pitkin ja poikin taloa, ja yht´äkkiä vain heittäytyi maahan makaamaan, kun ei enää jaksanutkaan... Pienet pennut kun eivät jaksa paljoa, vaikka toiselta se meno näyttäisikin!

Nyt varmaan mietitte, oliko meillä Siiri mukana ja miten ne tulivat toimeen keskenään? No, tottakaihan meillä oli Siiri mukana, mummolaan kun mentiin. Aluksi hieman jännitettiin, mitä Siiri tuumaisi niin pienestä pennusta (paljoa kun se ei ole niitä nähnyt) mutta kaikki meni tosi hyvin . Siellä ne iloisesti juoksenteli yhdessä, minkä sisällä pystyivät. Paras yhteinen leikki oli, kun Muru juoksi ympäri taloa (mummolassa pääsee sisällä kiertämään ympyrän, eteisestä keittiöön, keittiostä olkkariin ja olkkarista takaisin eteiseen) hirmuista vauhtia, ja Siiri sipsutti nätisti perässä, paljon hitaammin kuin Muru, ja näin Muru oli aina ehkä puolitoista kierrosta edellä! Kyllä ne pari kertaa yhdessä ulkonakin kävivät, tarhassa. Siiri oli heti valmis leikkimään, ja heittelikin tassuaan Murun päälle leikkiin haastaen. En malta odottaa sitä, kun seuraavan kerran varmaan viimeistään muutaman viikon päästä mennään, ja lähdetään Siirin ja Murun kanssa läheiseen koirapuistoon, niin koirat pääsevät kunnolla juoksemaan! Siiri kun tahtoo olla hieman iso juoksentelemaan sisätiloissa... Nyt kuitenkin päästään näihin kuvin! Montaa hyvää kuvaa ei Murusta tullut, niin paljon oli pennulla vauhtia ja sisällä huono valotus, mutta kylä siellä nyt muutama ihan hyväkin tuli, sekä paljon heilahtaneita, mutta ihania!

Siiri suostui lahjoittamaan oman sammakko pehmolelunsa Murulle, ja Muru leikkikin sillä heti paljon enemmän kuin Siiri koko elämänsä aikana!




Näin sitä haluttaisiin leikkiä...




Välillä hieman levättiin...



Oletteko huomanneet, että Siiri tunkee nenänsä joka kuvaan?

Tämäkin violetti lelu on Siirin entinen, ja siitäkin Muru tykkäsi oikein kovasti!



Nämä kolme seuraavaa kuvaa eivät ole laadultaan ollenkaan hyviä, mutta pakko oli laittaa tähänkin postaukseen, sillä saimme kaikki kolme koiraa samaan kuvaan!
Kolmen kopla 






No, miten on, tuliko jollekin pentukuume näitä kuvia katsellessa?

Ps. Luulen, että tulette näkemään Murua jatkossakin täällä blogissa! On se vaan niin söpö 

4 kommenttia:

  1. ONKO TUO TOINEN AJOKKI NARUSSA SISÄLLÄ KIINNI :o ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä on :) Siru ei oikein osaa käyttäytyä sisällä, ja onkin suurimmaksi osaksi ulkokoira. Tosin näin vanhettuessaan nukkuu enemmän sisällä :)

      Poista
  2. Ihana! Pentukuumehan tässä tulee mutta se on vain kestettävä,ettei sellasita saa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun luit postauksen! Toivottavasti kommentoit mielipiteesi postauksesta!

YLEISTÄ
♥ Siiri, suomenpystykorva/lapinporokoira/labradorinnoutaja, s. 29.1.2012
♥Minä (Vilma Kotro), s. 6.6.2001
♥Kamerani, Canon EOS 600D

Huomioithan, että kommentti tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen!